Sähköinen näyttelylyettelo

The summer exhibition 2026 at VB Photography Centre presents one of the key figures in Nordic photography. The Swedish photographer Lars Tunbjörk (1956–2015) is known for his distinctive way of portraying everyday life: bright light, precise composition, and subtle humor reveal both the strangeness and humanity of ordinary situations. His influence on photography in the 1990s was so strong that people spoke of a “Tunbjörkian” gaze—a way of looking slightly to the side, uncovering the peculiarities of daily life in a way few others could.

The exhibition is built around Tunbjörk’s key series, moving from one atmosphere to another. Somewhere between the fluorescent light of the workplace and the slush soaking into one’s shoes, there is a moment when people live out their dreams. The anticipation of the summer holiday carries through November, and few moments capture the feeling of freedom as clearly as setting an automatic out-of-office reply. The exhibition guides the viewer through the series Office, Country Beside Itself, I Love Borås and Winter, offering a cross-section of life after the economic recession of the 1990s, its quiet recovery, and the rise of consumer culture.

At the same time, the exhibition offers a glimpse into Swedish life. The reality Tunbjörk portrays is deeply local, yet surprisingly universal. The landscapes of the welfare state, the rhythms of working life, and the anticipation of leisure are not so far from our own. In his images, offices, shopping malls, and suburban spaces are not merely locations but states of mind. Bright light, flat pictorial surfaces, and the subtle oddities of everyday life create a world where order and detachment coexist. His gaze is precise and unflinching, yet gently ironic.

Tunbjörk’s visual language continues to resonate today. His way of seeing and depicting everyday life lives on not only in photography, but also in television, fashion, and wider visual culture. His work has also inspired a theatre production, which premiered on the main stage of Kulturhuset in December 2025.

Tunbjörk had an exceptionally wide-ranging career. He combined a highly personal artistic vision with the demands of editorial photography, making him a sought-after international photographer. Tight deadlines acted as a creative force, and many of his personal projects originated from commissioned work. In 1994, he joined Agence VU and went on to work for prestigious publications such as GEO, Libération, Time, and The New York Times Magazine.

Tunbjörk passed away suddenly in 2015. A year after his death, the Lars Tunbjörk Foundation was established to preserve and promote his photographic and artistic legacy. The foundation’s work ensures that Tunbjörk’s unique way of seeing and portraying the world continues to live on for future generations.

_{Artwork loans: Lars Tunbjörk Foundation, Tore G Wärenstam Foundation}

_{Curation: Laura White}

_{Graphic Design: Riikka Partanen}

_{Installation: Laura White, Sonja Ovaskainen}

_{Printing: Dialab}

_{Art Handling: Kuljetus MJ Hynninen}

_{Video: Kulturhuset}

_{Special Thanks: Maud Nycander}

_{In cooperation:}

Office

Office (Toimisto) on yksi Lars Tunbjörkin keskeisimmistä valokuvasarjoista. Se syntyi alun perin kirjaksi vuonna 2001 ja laajeni myöhemmin näyttelyksi, joka oli ensimmäisen kerran esillä Kulturhusetissa Tukholmassa. Sarjaa pidetään yhtenä hänen tunnetuimmista töistään.

Sarjaa varten Tunbjörk matkusti eri puolille maailmaa osin The New York Times Magazinen toimeksiannosta ja kuvasi moderneja toimistoympäristöjä sekä paikkoja, joissa yhä useampi viettää suuren osan elämästään. Hänen kuvissaan toimistot eivät kuitenkaan näyttäydy vain tehokkaina ja järjestettyinä tiloina, vaan usein ahtaina, kaoottisina ja eristävinä ympäristöinä. Avokonttorit, loputtomat pintarakenteet ja kaapeliviidakot muodostavat maiseman, jossa yksilö tuntuu katoavan rakenteiden sisään.

Office toimii myös laajempana kommentaarina työelämästä. Se kuvaa aikaa, jolloin työn fyysiset rajat olivat vielä selkeästi nähtävissä. Oli tiloja, joissa työ tehtiin ja joista saattoi poistua. Samalla se asettaa näyttelyn “matkalle” lähtöpisteen eli arjen, jota rytmittävät rutiinit, odotus ja hiljainen kaipuu jonnekin muualle ja toiseen aikaan.

Office

Lars Tunbjörk’s Office is one of his most pivotal photographic series. It was originally created as a book in 2001 and later expanded into an exhibition, first shown at Kulturhuset in Stockholm. The series is considered one of his best-known works.

For the project, Tunbjörk traveled around the world—partly on assignment for The New York Times Magazine—photographing modern office environments, places where an increasing number of people spend a large portion of their lives. In his images, offices do not appear merely as efficient and orderly spaces, but often as cramped, chaotic, and isolating environments. Open-plan offices, endless surface structures, and tangled cables form landscapes in which the individual seems to disappear into the structures.

Office also serves as a broader commentary on working life. It depicts a time when the physical boundaries of work were still clearly visible—spaces where work took place and that one could leave behind. At the same time, it establishes the starting point for the exhibition’s journey: everyday life shaped by routines, anticipation, and a quiet longing for somewhere else and another time.

Landet utom sig

Kesäloman odotus kannattelee jaksamaan arjessa. Vallalla on ajatus vapaudesta, liikkeelle lähtemisestä ja ajasta, johon on ladattu sekä rahaa että toiveita paremmasta. Landet utom sig (Maa pois tolaltaan) asettuu tähän jännitteeseen. Työn ja vapaa-ajan, arjen ja odotuksen väliin.

Sarja sijoittuu Ruotsiin 1990-luvulle, jolloin maa koki syvän taloudellisen ja henkisen murroksen. Pankkikriisi ja työttömyyden kasvu ravistelivat hyvinvointivaltiota samalla kun kulutus, kaupallisuus ja kansainväliset vaikutteet alkoivat muokata arkea uudella tavalla. Ostoskeskukset lisääntyivät, mainonta tuli näkyvämmäksi, ja kulutuksella oli arjessa aiempaa suurempi rooli. Muutos heijastui sekä kaupunkikuvaan että ihmisten tapaan viettää vapaa-aikaa – siihen, miten lomaa suunniteltiin, rahaa käytettiin ja arjesta irrottauduttiin.

Tunbjörk tallentaa tämän muutoksen hienovaraisina siirtyminä. Hän suuntaa kameransa leirintäalueille, tavarataloihin ja ostoskeskuksiin – paikkoihin, joissa vapaa-aika konkretisoituu. Ihmiset näyttävät yhtä aikaa olevan kotonaan ja hieman eksyksissä. Työpäivien rytmi väistyy, mutta lupaus irtiotosta ei ole yksiselitteinen.

Kuvien kirkas, lähes armoton valo paljastaa yksityiskohdat ja tilojen outouden. Tuloksena on absurdi, paikoin koominen maailma, jossa arjen tilanteet alkavat kantaa hiljaista yhteiskunnallista merkitystä. Sarja ei ainoastaan dokumentoi muutosta, vaan tekee näkyväksi sen tunnelman: tunteen siitä, että maa on hetken “pois tolaltaan”.

Country Beside Itself

The anticipation of summer holidays carries everyday life forward. The idea of freedom, departure, and a time into which both money and hopes for something better are invested. Landet Utom Sig (Country Beside Itself) positions itself within this tension between work and leisure, between routine and expectation.

The series is set in 1990s Sweden—a time when the country experienced a profound economic and psychological transformation. A banking crisis and rising unemployment shook the welfare state, while consumption, commercialism, and international influences began reshaping daily life. Shopping centers multiplied, advertising intensified, and consumption took on a greater role in everyday life. This shift was reflected both in the urban landscape and in how people spent their leisure time—how holidays were planned, money was used, and everyday life was escaped.

Tunbjörk captures this transformation as subtle transitions. He turns his camera toward campsites, department stores, and shopping malls—places where leisure becomes tangible. People appear both at home and slightly lost. The rhythm of working days fades, yet the promise of escape remains uncertain.

The bright, almost unforgiving light reveals details and the strangeness of these spaces. The result is an absurd, at times comical world in which everyday situations begin to carry quiet social meaning. The series does not merely document change; it makes its atmosphere visible—the feeling of a country momentarily “beside itself.”

I Love Båras

I Love Borås (Rakastan Boråsta) avaa toisenlaisen näkymän samaan 1990-luvun murrokseen, jota Tunbjörk käsitteli tunnetummassa Landet utom sig -kokonaisuudessaan. Hän oli kotoisin Boråsista, ja suhde kotikaupunkiin kulkee sarjan läpi henkilökohtaisena, mutta samalla tarkkanäköisenä kommentaarina muuttuvasta Ruotsista.

Vuosina 1988–1995 Tunbjörk matkusti ympäri Ruotsia kuvaten muutoksessa olevaa yhteiskuntaa. Kaikki kuvat eivät kuitenkaan päätyneet Landet utom sig -sarjaan; sivuun jääneestä aineistosta muodostui vuonna 2006 I Love Borås -kokonaisuus.

Nämä kuvat ovat hajanaisempia ja vapaampia. Ne esittävät huvipuistoja, huoltoasemia, maisemia ja arjen yksityiskohtia, joissa visuaalinen yltäkylläisyys ja merkitysten törmäykset korostuvat. Aikoinaan jopa liian rumina tai oudoiksi koettuina pidetyt kuvat paljastavat toisenlaisen todellisuuden: levottoman, ylikorostuneen ja paikoin nurinkurisen arjen.

I Love Båras

I Love Borås offers a different perspective on the same 1990s transformation that Tunbjörk explored in his more well-known body of work,Country Beside Itself / Landet utom sig. Born in Borås, his relationship with his hometown runs through the series as a personal yet perceptive commentary on a changing Sweden.

Between 1988 and 1995, he traveled across Sweden photographing a society in transition. Not all of these images were included in Country Beside Itself / Landet utom sig—some were set aside and later formed the I Love Borås series in 2006.

These images are more fragmented and free. They characterize amusement parks, gas stations, landscapes, and everyday details in which visual excess and collisions of meaning are emphasized. Once considered too ugly or strange, the images reveal an alternative reality: a restless, exaggerated, and at times inverted everyday life.

Vinter

Näyttelyn kulku siirtyy vähitellen kohti vuodenaikaa, jossa odotus kääntyy toisenlaiseksi kokemukseksi. Kesän kirkkauden ja liikkeen jälkeen maisema hiljenee. Tilalle astuvat hämärä, loska ja pitkät varjot – arki, johon palataan väistämättä.

Lars Tunbjörkin Vinter (Talvi) on hänen henkilökohtaisin ja samalla ehkä synkin sarjansa – matka ruotsalaiseen talvimaisemaan ja kuvaajan omaan mielentilaan. “Minusta on kauheaa, kun valo katoaa.” hän totesi, kiteyttäen pohjoisen pimeyden vaikutuksen itseensä.

Tarjous Göteborgs-Postenilta dokumentoida talvea oli hänelle poikkeuksellinen haaste. Aluksi maisema näyttäytyi tyhjänä ja merkityksettömänä. Kun kuvattavaa ei tuntunut olevan, luovuttaminen oli lähellä.

Käänne tapahtui Kiirunassa kaamoksen keskellä, kun Tunbjörk alkoi kuvata kaikkea näkemäänsä – intensiivisesti ja vailla varmuutta. Synkkyyden keskeltä löytyi yllättävä liike ja keskittyminen.

Kahden talven aikana syntyi sarja, jossa dokumentaarinen havainto ja sisäinen kokemus sulautuvat yhteen. Lopputulos on melankolinen ja tarkkanäköinen kuva talvesta tilana, joka on yhtä aikaa fyysinen ja psyykkinen.

Tunbjörkin viimeiseksi suureksi projektiksi jäänyt Vinter esiteltiin Moderna Museetissa vuonna 2007. Hänelle myönnettiin myös Scanpix Stora Fotopris palkinto vuonna 2008 kyseisestä sarjasta. Sarja tiivistää hänen uransa keskeisen pyrkimyksen: subjektiivisen kokemuksen ja dokumentaarisen havainnon yhdistämisen. Tässä teoksessa tuo yhdistelmä saa tummimman, mutta ehkä myös rehellisimmän muotonsa.

Winter

The exhibition gradually moves toward a season in which anticipation transforms into a different kind of experience. After the brightness and movement of summer, the landscape quiets, giving way to dim light, slush, and long shadows—an everyday reality to which one inevitably returns.

Lars Tunbjörk’s Vinter (Winter) is his most personal and perhaps darkest series—a journey into the Swedish winter landscape and the photographer’s own state of mind. “I find it terrible when the light disappears,” he remarked, encapsulating the impact of northern darkness on himself.

A commission from Göteborgs-Posten to document winter presented him with an unusual challenge. At first, the landscape appeared empty and meaningless: there seemed to be nothing to photograph, and giving up felt close.

The turning point came in Kiruna, in the midst of the polar night, when Tunbjörk began photographing everything he saw—intensely and without certainty. From within the darkness, a surprising sense of movement and focus emerged.

Over the course of two winters, he created a series in which documentary observation and inner experience merge. The result is a melancholic and perceptive portrayal of winter as a space that is both physical and psychological.

Vinter was widely exhibited at Moderna Museet in 2007 and became Tunbjörk’s final major project. He was also awarded the Scanpix Stora Fotopris in 2008 for the series. It crystallizes his central artistic aim: to unite subjective experience with documentary observation. In this work, that union takes on its darkest, yet perhaps most honest, form.