Kesäkuu

Home / NÄYTTELYT / Kuunvalo / Kesäkuu
KESÄKUUN KUUNVALOSSA

Anu Rantonen

Olen Anu Rantonen, 27-vuotias kuopiolainen valokuvaaja, taiteilija, kulttuurituottaja ja tätä nykyä myös nuorisonohjaaja. Olen opiskellut kuvallista ilmaisua Ingmanedussa, josta valmistuin 2011. Kuviani on ollut esillä Näky-ryhmänäyttelyssä VB-valokuvakeskuksella vuonna 2009 sekä ”environ-mental blues”-yksityisnäyttelyssä Muikkuravintola Sampossa keväällä 2019.

Valokuvaus on tuonut elämääni iloa ja merkityksellisyyttä siitä lähtien, kun sain lapsena käsiini ensimmäisen filmikameran. Valokuvaaminen on minulle keino tallentaa hetkiä, ilmaista itseäni ja tutkia ympäröivää maailmaa. Rakastan kokeilla ja leikkiä valokuvalla, kuvata erilaisilla kameroilla, editoida ja yhdistellä kuvia ennakkoluulottomasti. Haluan oppia koko ajan lisää. Teen myös kollaasitaidetta ja graafista suunnittelua, ja ne tuovat uutta näkökulmaa kuvien kanssa työskentelyyn.

Inspiraatiota saan kaikesta, mitä näen, koen ja tunnen. Suhtaudun elämään seikkailuna ja ajattelen, että jokaisessa hetkessä on jotain arvokasta. Käytän aikani lukien, kirjoittaen, tanssien, taiteen parissa. Harrastan myös joogaa ja pidän kehoni aktiivisena eri lajeja harrastaen. Minulle on tärkeää pysyä liikkeellä niin fyysisesti kuin henkisesti ja olen saanut loputtoman uteliaisuuden lahjan. Inspiraatiota saan myös ihmisistä, erilaisista kohtaamisista ja tarinoista. Rakastan myös erilaisia kulttuureja, ja olen saanut mahdollisuuden asua eri puolilla maailmaa.

Vuonna 2017 aloin kuvaamaan kehollisia epävarmuuksia. Sain malliksi neljä upeaa naista, ja kuvasin heitä luonnossa eri vuodenaikoina, tarkoituksenani esittää kehot kauniina ja ainutlaatuisina luonnonkappaleina. Keskityin nostamaan näyttämölle nämä kehon osat, joista mallit tunsivat suurinta epävarmuutta. Halusin luoda kuvattavalle turvallisen tilan olla esillä haavoittuvuudessaan ja auttaa pehmentämään omaa kriittista katsetta lempeämmäksi ja hyväksyvämmäksi. Olen kiitollinen näistä kohtaamisista ja jokaisen mallin rohkeudesta osallistua projektiin. Toivon, että voisimme ymmärtää lähestulkoon kaikkien painivan näiden samojen paineiden kanssa. Se on meitä yhdistävä, ei erottava tekijä. Valokuvaus on myös loistava tekosyy saada elämään tämänkaltaisia ainutlaatuisia kohtaamisia ja heittäytyä vaikeisiin keskusteluihin, joille ei muuten olisi paikkaa.

Tämä kuvausaihe syntyi halusta tutkailla omia epävarmuuksiani ja tuntemaani häpeää, ja muiden ihmisten kuvaamisen jälkeen tunsin tarvetta laittaa itseni likoon, ja käänsin linssin itseäni kohti. Opin vahvistamaan omaa hyväksyvää katsettani ja suhtautumaan kehooni kiitollisuudella ja uteliaisuudella. Aloin tutkia kehonkieltä, kehon suhdetta tunteisiini ja kokemuksiini, ja aloin arvostaa kaikkia niitä tarinoita, joita kehoni mukanaan kantaa. Epävarmuuden syitä ja seurauksia pohtiessa pohdiskelin kysymyksiä sukupuoli-identiteetistä ja sen suhteesta kehonkuvaan, seksuaalisuudesta sekä kehon seksualisoinnista, kauneuden määritelmästä ja määrittäjästä, kehollisesta vapaudesta sekä ulkonäön suhteesta valtaan ja arvoon.

Ajattelen, että valokuva on peili, jolla pohjimmiltaan heijastan itseäni. Olen aina kuvannut luontoa, ja viime aikoina luonnossa on kiehtonut etenkin sen herkkyys ja yhtäaikainen vahvuus sekä luonnon villeys ja arvaamattomuus, mutta myös sen syklisyys. Olen haltioitunut luonnon elementeistä, luonnon jatkuvasta muutoksesta ja siitä, miten luonnon elementit ovat yhteydessä toisiinsa. Luontokuvani ovat rakkauskirjeitä luonnolle. Näin ilmastonmuutoksen aikana jokaisen meistä olisi hyvä kääntää katse itseemme ja pohtia omaa luontosuhdettamme, oppia arvostamaan villeyttä ja tuntemattomia metsiä itsessämme.

Toivottavasti nautit tästä pienestä kuvakattauksesta yhtä paljon kuin minä olen nauttinut näiden kuvien ottamisesta.